Rakkautta, kai sitä on, kun siitä niin paljon puhutaan, kirjoitellaan ja tehdään lauluja. Minulla ei ole sitä onnea ollut, että olisin saanut kokea oikean rakkaudenkohteeni kanssa. Olin naimisissa, mutta rakkaudesta en naimisiin mennyt, siis se ei ollut molemminpuolista. Tykkäsinhän minä hänestä, mutta naimisiin menin, kun sitä odotettiin, ja vanhaksipiiaksi en halunnut jäädä, ja kotoa piti päästä pois, kun siellä en voinut hyvin. Rakastunut olen kyllä 3 kertaa. Ensimmäinen oli 14 vuotiaana kun rakastuin naapurin Janne poikaan, ja hän jopa pussas minua, mutta olin liian nuori. Sitten naimisissa ollessani rakastuin Janne (taas) maalariin, hän oli maalaamassa ulkoa rakennusta missä asuimme, mutta olin uskollinen koko avioliiton ajan, se lopahti siihen. Sitten, kun olin jo yksin, toinen tyttäristä oli kotona vielä, tuli se oikein suuri rakkaus Peter maalari (taasen), mutta en uskaltanut alkaa suhdetta hänen kanssaan, pakoilin ja pelkäsin. Olin ollut niin vähän aikaa vasta yksin, ja ihan säikky ja arka, jonka ex ukko oli aiheuttanut. Suren vieläkin, vaikka siitä on varmasti 15 vuotta sitten, tätä maalari Peteriä, mutta kaipa hän joskus unohtuu. Ihastumisia minulla on ollut useimpia, eikä niistäkään ole tullut mitään, ja nyt saa mun puolestani olla kaikki romanttiset ajatuksetkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti