Olin varannut tälle päivälle pyykkiyuvan, mutta en jaksanutkkaaan, joten kävin siirtämässä lukon torstaille, toivottavasti kunto sallii, että pesen silloin pyykkini. Alkaa olla pula alusvaatteista, kun siirsin sitä varausta jo toisen kerran. Aina on vähän sellainen roikkuva olo, nytkin kurkku on kipeänä ja vähän kuumeenpoikasta. Kävin kaksi viikkoa sitten samasta syystä lääkärillä viimeksi, ja monta kertaa aikaisemmin, mutta ei vain ole löytynyt sairasteluni syytä. Viimeviikolla viimeinkin otettiin kyllä verikoe, jonka pitäisi näyttää onko minun vastustuskyvyssä vikkaa. En ole saanut vielä vastausta. Luulen että terveyteni meni jo nuorena, olin silloin jo usein sairaana, melkein joka syksy sairastin angiinaa, ja joskus keväisinkin.
Olin muistaakseni alle 20 v., kun aloin siivoaamaan mummolleni. Se oli niin rankkaa, että ihan polveni vapisi kun olin valmis. Mummo asui viidennessä kerroksessa, ja talvella piti viedä plychimatto ulos hangelle. Se oli valtavan iso ja painoi varmasti yhtä paljon kuin minä. Yksin minä sen raahasin, ja hakkasin hangella. Siivoaminen oli konttaamista. Kontaten piti pestä valtava olohuoneen lattia ja ruokasali. Mummon asunto oli iso,siinä oli myös pieni huone, palvelijoille tarkoitettu. Myöhemmin mummolla oli siinä alivuokralaisia ja auttajia. Ei ollut mummolla pölyimuria eikä moppeja, joten sen takia kontaten, ja ruokana sain joskus lämmitettyä kaurapuuroa, sekä palkaksi jonkun kympin. Minun oli pakko tehdä se äiti ja mummo olivat niin päättäneet, ei minulta kysytty voinko tai haluanko, eikä myöhemminkään, kun olin vähän vanhempi, ennen naimisiin menoani. Nuoremmalla siskollani on poika, ja kun hän oli pieni olin usein lapsen vahtina. Se ei ollut rasittavaa, ja minulla ja pojalla oli vain hauskaa, vaikka hän myöhemmin keksikin antaa minulle lempinimen "vanhavaris", niin ei minulta kysytty silloinkaan vaikka olinkin jo niin aikuinen, haluanko mennä lapsen vahdiksi. Siskoni soitti äidille ja kysyi voisko Kerttu tulla, äiti päätti kyyllä se joutaa! Ois ollut mukavempi kun siskoni olisi kysynyt minulta suoraan, ja täytyyhän minulla olla vapaus valita, minullahan oli omaakin elämää. Jos mainitsin äidille, hän vain tuumas, kyllä sinä joudat! Onneksi ei tarvinnut mummolle enään siivota, hän oli kuollut jo aikaisemmin, ja hänellä oli myöhempinä vuosina auttajia. Isoisäni tapasi siivota aikoinaan ja käydä kaupassa, mummo laittoi ruuan ja tiskas joskus, hyvi he olivat jakaneet kotityöt, ja molemmilla oli ammatit, he olivat opettajia, kuin myös äitini.
Nyt tuli pitkästi tekstiä, mutta jatkan taasen huomenna.
Olin muistaakseni alle 20 v., kun aloin siivoaamaan mummolleni. Se oli niin rankkaa, että ihan polveni vapisi kun olin valmis. Mummo asui viidennessä kerroksessa, ja talvella piti viedä plychimatto ulos hangelle. Se oli valtavan iso ja painoi varmasti yhtä paljon kuin minä. Yksin minä sen raahasin, ja hakkasin hangella. Siivoaminen oli konttaamista. Kontaten piti pestä valtava olohuoneen lattia ja ruokasali. Mummon asunto oli iso,siinä oli myös pieni huone, palvelijoille tarkoitettu. Myöhemmin mummolla oli siinä alivuokralaisia ja auttajia. Ei ollut mummolla pölyimuria eikä moppeja, joten sen takia kontaten, ja ruokana sain joskus lämmitettyä kaurapuuroa, sekä palkaksi jonkun kympin. Minun oli pakko tehdä se äiti ja mummo olivat niin päättäneet, ei minulta kysytty voinko tai haluanko, eikä myöhemminkään, kun olin vähän vanhempi, ennen naimisiin menoani. Nuoremmalla siskollani on poika, ja kun hän oli pieni olin usein lapsen vahtina. Se ei ollut rasittavaa, ja minulla ja pojalla oli vain hauskaa, vaikka hän myöhemmin keksikin antaa minulle lempinimen "vanhavaris", niin ei minulta kysytty silloinkaan vaikka olinkin jo niin aikuinen, haluanko mennä lapsen vahdiksi. Siskoni soitti äidille ja kysyi voisko Kerttu tulla, äiti päätti kyyllä se joutaa! Ois ollut mukavempi kun siskoni olisi kysynyt minulta suoraan, ja täytyyhän minulla olla vapaus valita, minullahan oli omaakin elämää. Jos mainitsin äidille, hän vain tuumas, kyllä sinä joudat! Onneksi ei tarvinnut mummolle enään siivota, hän oli kuollut jo aikaisemmin, ja hänellä oli myöhempinä vuosina auttajia. Isoisäni tapasi siivota aikoinaan ja käydä kaupassa, mummo laittoi ruuan ja tiskas joskus, hyvi he olivat jakaneet kotityöt, ja molemmilla oli ammatit, he olivat opettajia, kuin myös äitini.
Nyt tuli pitkästi tekstiä, mutta jatkan taasen huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti