Siitä on tainnut kulua jo vuosi, kun viimeksi kirjoittelin. Ajattelin silloin, että se on niin turhaa kirjoitella, jos ei kukaan lue, mutta voinhan kirjoittaa silti muistojani ylös, jos vaikka vanhemmiten unohtuu.
Tänä aamuna lumi toi nuoruudestani muiston, kun ajattelin nähdessäni lunta on tullut niin paljon, että ois ihanaa viedä matot lumihankeen pöllyytettäväksi, niistä tulee niin raikkaita. Sitten se nuoruus muisto, joka ei ollut minelle ruusuilla tansimista. Olin noin 16 v. kun jouduin siivoamaan mummolleni. Hän asui viidennessä kerroksessa, ja minun piti raahata yksin suuri plyyshimatto ulos hankeen, talossa oli kyllä hissi, mutta matto oli vietävä vähän kauemmaksi talosta, ja se oli painavampi kuin minä itse. Kaikenlisäksi mummoni huoneisto oli valtavan iso, ja minun piti kontaten pestä lattiat. Olin heikko siivoamisesta, että jalkani vapisivat. Palkaksi sain lämmitettyä kaurapuuroa, ja noin 20 mk:kaa rahaa. Kaikenlisäksi vilustuin siitä usein, ja äitini vain tuumasi: Aina se Kerttu on sairaana!
Tänä aamuna lumi toi nuoruudestani muiston, kun ajattelin nähdessäni lunta on tullut niin paljon, että ois ihanaa viedä matot lumihankeen pöllyytettäväksi, niistä tulee niin raikkaita. Sitten se nuoruus muisto, joka ei ollut minelle ruusuilla tansimista. Olin noin 16 v. kun jouduin siivoamaan mummolleni. Hän asui viidennessä kerroksessa, ja minun piti raahata yksin suuri plyyshimatto ulos hankeen, talossa oli kyllä hissi, mutta matto oli vietävä vähän kauemmaksi talosta, ja se oli painavampi kuin minä itse. Kaikenlisäksi mummoni huoneisto oli valtavan iso, ja minun piti kontaten pestä lattiat. Olin heikko siivoamisesta, että jalkani vapisivat. Palkaksi sain lämmitettyä kaurapuuroa, ja noin 20 mk:kaa rahaa. Kaikenlisäksi vilustuin siitä usein, ja äitini vain tuumasi: Aina se Kerttu on sairaana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti